Traumaterapia

Traumaterapiassa asiakasta autetaan kartoittamaan oma tilanteensa ja käsittelemään stressaavat, voimakkaasti tunnepitoiset traumaattiset kokemukset niiden vaikutusten (erilaisten oireiden) purkamiseksi jotta ne jäsentyisivät osaksi persoonallisuutta ja elämänhistoriaa. Terapiassa käsitellään asiakkaan toimintakykyä rajoittavia muistoja. Asiakasta ohjataan vakauttamaan toivottuja terveyttä edistäviä toimintatapojaan, vahvistamaan itseään, edistämään toimintakykyään ja eheyttämään persoonaansa Traumaterapiassa voidaan tilanteenmukaisesti joustavasti käyttää useita erilaisia psykoterapeuttisia lähestymistapoja ja työmenetelmiä sillä on tärkeää saada oikeanlaista apua oikeaan aikaan. Joten jokaisen ihmisen tilanne on aina arvioitava yksilöllisesti kokonaiselämäntilanne ja terveydentilanne huomioiden. Arviointi vaiheen jälkeen tehdään suunnitelma hoidosta / terapiasta.


TRAUMASTA
Trauma määritellään henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi tai haavaksi. Sen aiheuttaa tapahtuma, joka voi olla mikä tahansa yksilön kokema uhkaava tilanne, joka aiheuttaa epätavallisen voimakkaita, normaalia arkea häiritseviä reaktioita, traumaattista stressiä. Mitkään tapahtumat eivät siis ole automaattisesti traumatisoivia, vaan kysymys on siitä, millä tavoin potentiaalisesti traumatisoiva tapahtuma on vaikuttanut sen kokeneeseen ihmiseen. Silloin, kun ihminen ei kykene tunnepitoisesti voimakasta kokomustaan käsittelemään ja integroimaan osaksi omaelämänkerrallista tarinaansa, se jää irralliseksi ja saattaa johtaa traumatisoitumiseen. Traumatisoituminen voi ilmetä hyvin erilaisin ja moninaisin psyykkisin sekä somaattisin oirein. Traumamuistot eroavat tavallisista tarinallisista muistoista. Ne ovat hallusinatorisia, yksittäisiä ja tahattomia kokemuksia, jotka koostuvat visuaalisista mielikuvista, aistimuksista ja fyysisistä toimista, jotka voivat valloittaa koko havaintokentän ja olla yksilölle kauhistuttavia. Vaikka traumamuistot koetaan traumaattisten tapahtumien elämisenä uudestaan, ne eivät silti ole uusintoja vaan kuvauksia kyseisistä tapahtumista. Traumamuistot ovat sensomotorisia ja affektiivisia kokemuksia eivätkä tarinoita. Traumamuistoja kuvaa subjektiivinen tunne ajattomuudesta ja muuttumattomuudesta.

Tietyt ennakoimattomat ärsykkeet aktivoivat traumamuistot uudelleen automaattisesti. Nämä ärsykkeet ovat ns. laukasevia tekijöitä, uudelleen aktivoivia ärsykkeitä ta ehdollistuneita ärsykkeitä. Niihin kuuluvat monet aistikokemukset, aikaan liittyvät ärsykkeet ( esim. vuosipäiväreaktiot) päivittäisen elämän tapahtumat, terapia istunnon tapahtumat, emootiot, fysiologiset olosuhteet ( esim. ylivireys- ja alivireystilat), ärsykkeet, jotka palauttavat mieleen kaltoinkohtelioiden uhkailut, ja nykyhetkessä tapahtuvat uudet traumatisoitumiset.


VAIHEORIENTOITUNUT HOITOMALLI

"Niin kauan, kuin kehomme tuntee olonsa turvalliseksi, aivomme vastaanottavat uutta informaatiota ja luovat uutta todellisuutta. Silloin kun juutumme traumamuistoon, kadotamme kykymme uuden tiedon vastaanottamiseen ja jumiudumme elämään mennyttä todellisuutta yhä uudestaan ja uudestaan" (Van der Kolk, 2003).

Vaiheorientoituneessa hoitomallissa hoidon kulku jaetaan kolmeen vaiheeseen:
1. Vakauttaminen ja oireiden lievittäminen,
2. Traumamuistojen hoito ja
3. Persoonallisuuden integrointi.
On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei hoito useinkaan etene lineaarisesti vaiheesta toiseen, vaan käytännössä liikutaan vaiheiden välillä tarpeen mukaan. Traumamuistojen hoidosta joudutaan usein palaamaan vakauttamiseen silloin, kun traumamuistoja lähtee aktivoitumaan enemmän, kuin mitä niitä on mahdollista siinä hetkessä käsitellä ja integroida.